Aikuiskoulutuksen organisointi yliopistoissa

1
Aikuiskoulutuksen organisointi yliopistoissa

• UCEF- Yliopistojen aikuiskoulutusverkosto
• Turku 18.-19.4.2005
• Tapio Reponen

2
Elinikäisen oppimisen malli

• työtehtävät vaihtuvat työuran aikana 7 8 kertaa
• toimintaympäristöissä tapahtuu koko ajan
  (radikaaleja) muutoksia (esim. ICTn
  hyväksikäyttö kehittyy)
• ikärakenteen muutos pidentää työuria ja nostaa
  keskimääräistä työntekijöiden ikää
• opiskelu lisääntyy harrastuksena (esim.
  kielitaito, kulttuurien tuntemus, historia)
• ristiinopiskelu yliopistojen välillä lisääntyy,
  jos se sallitaan

3
Aikuiskoulutuksen monet muodot

• tutkintokoulutus (KTK, KTM, KTT)
• maisteriohjelmat (GITM, GIM, Visionäärinen
  tulevaisuuden ennakointi, kaupan ja palvelujen,
  hyvinvointisektorin)
• avoin yliopisto (väyläkoulutus, yleissivistävä)
• johtamiskoulutus (eMBA, yrityskohtaiset)
• täydennyskoulutus (sukupolvenvaihdos, foresight)
• liiketaloustieteen kurssit muiden yliopistojen
  opiskelijoille (teknologiayrittäjyys)
• virtuaalikurssit ja verkkoportaali

4
Koulutuksen merkitys nykyajan yliopistossa

• nykyiset odotukset yliopistoilta erikoistuminen,
  kansainvälistyminen, suuret tutkimusryhmät,
  verkotttuminen, huippututkimus (koulutuksesta
  puhutaan erittäin vähän)
• tyypillistä open set of goals, loose mechanism
  of coercion, control and steering, high degree of
  fragmentation, strong influence of the principal
  workers (Jurgen Enders, Higher Education, 99)
• tarve organisoitu suunta, yhteiset tavoitteet,
  monipuolisuuden arvostus

5
ORGANIZATIONAL STRUCTURES AND WORK CULTURES
6
ORGANISAATIO
7
Organisointimallin vahvuudet

• yrittäjämäinen toimintamalli, yksiköt hankkivat
  asiakkaansa ()
• vastuullisuus ja itsestään huolehtiminen ()
• laadusta on huolehdittava asiakaskontaktien
  säilyttämiseksi ()
• kustannustehokas toimintamalli ()
• tukee uudistumista ja kehittämistä ()
• joustavuus uusien ohjelmien suunnittelussa ()
• eri ohjelmien välille voidaan rakentaa synergiaa
  ()

8
Organisointimallin heikkoudet

• kokonaisvaltainen aikuiskoulutuskoordinointi
  puuttuu (-)
• aikuiskoulutuksen kansainvälistyminen on ollut
  hidasta (-)
• koulutuksen ja tutkimuksen niveltäminen toisiinsa
  puutteellista (-)
• tutkintokoulutuksen ja aikuiskoulutuksen välillä
  on hieman jännitettä (-)
• tutkijat eivät koe välttämättä aikuiskoulutusta
  omaksi alueekseen (-)